Kuka auttaa, kun järjestöiltä leikataan?
Pääministeri Petteri Orpon hallitus on päättänyt leikata sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksia, ns. STEA-avustuksia, 140 miljoonalla eurolla vuoden 2024 avustustasoon nähden. Tämä tarkoittaa 37 prosentin leikkausta. Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman on ilmaissut halunsa leikata STEA-avustuksista vielä lisää. Avustuksista tehtiin kaksi vuotta sitten parlamentaarinen sopu, jonka pitäisi ulottua vuoden 2026 loppuun saakka. Hallitus on näin ollen leikkauksillaan rikkonut parlamentaarisen sovun.
Kolmannen sektorin leikkaukset eivät koske ainoastaan järjestöjä, niiden työntekijöitä ja vapaaehtoisia, vaan koko yhteiskuntaa. Hyvinvointia lisäävän vapaaehtoistyön arvo on vuosittain Suomessa lähes 3,2 miljardia euroa (Kansalaisareena 2023). Ne täydentävät julkisia palveluja ja tarjoavat tukea,
toimintaa sekä yhteisöllisyyttä. Vertaistuessa ja kriisiavussa järjestöleikkausten seuraukset vaikuttavat avun pienenemiseen ja pahimmillaan niiden loppumiseen kokonaan.
Matalan kynnyksen avun vähennyttyä heikoimmassa asemassa olevat kärsivät eniten. Kuntien ja hyvinvointialueiden tarve tuottaa aikaisemmin järjestöjen tuottamia palveluita kasvaa ja paineistuu, joten myös valtion menot kasvavat. Yhteiskunnallisesti voimme nähdä vaikutusta seuraavilla tavoin: yhteisöllisyys sekä osallisuus heikkenee, kansalaistoiminta vähenee ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttö kasvaa. Lisäleikkausten seurauksena ihmiset putoavat järjestöjen tarjoaman tuen ja avun ulkopuolelle ja hyvinvointialueet kuormittuisivat lisää. Hyvinvointialueilla ei hyvinvointialuejohtajien näkemyksen mukaan ole mahdollisuutta korvata järjestöjen tuottamia palveluita omana toimintana, joten leikkausten myötä lakkautuvat toiminnot poistuvat pysyvästi.
Kriittinen tarkastelu osoittaa selkeästi – järjestöt tekevät ennaltaehkäisevää ja jopa korjaavaa työtä, joka on säästänyt pitkällä aikavälillä rahaa. Järjestöleikkaukset vaikuttavat myös alueellisen eriarvoisuuden lasvamiseen entisestään, sillä pitkien välimatkojen pienillä paikkakunnilla järjestöt voivat olla ainoa aktiivinen toimija. Ikäihmisten kohdalla kolmannen sektorin leikkaukset vaikuttavat suoraan heidän hyvinvointiinsa, terveyteen ja arjessa pärjäämiseen. Järjestöjen harrasteryhmät, vertaistuellinen toiminta sekä palvelut pitävät ihmiset toimintakykyisinä ja vähentävät yksinäisyyden sekä ulkopuolisuuden
tunnetta. Istuvan hallituksen kaavailemat lisäleikkaukset eivät ole oikea vaihtoehto, vaan oikea vaihtoehto on panostaa ennaltaehkäisevään työhön ja järjestötoimintaan.
Carita Röpelinen, toiminnanjohtaja, Setlementti Toivola ry
Tytti Kumpulainen, järjestökeskuspäällikkö, Meri-Lapin järjestökeskus Silta
Marianne Anttila, järjestökoordinaattori, Meri-Lapin järjestökeskus Silta