Kuka auttaa, kun järjestöiltä leikataan?
Pääministeri Petteri Orpon hallitus on päättänyt leikata sosiaali- ja
terveysjärjestöjen valtionavustuksia, ns. STEA-avustuksia, 140 miljoonalla eurolla
vuoden 2024 avustustasoon nähden. Tämä tarkoittaa 37 prosentin leikkausta.
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman on ilmaissut halunsa leikata STEAavustuksista vielä lisää. Avustuksista tehtiin kaksi vuotta sitten parlamentaarinen
sopu, jonka pitäisi ulottua vuoden 2026 loppuun saakka. Hallitus on näin ollen
leikkauksillaan rikkonut parlamentaarisen sovun.
Kolmannen sektorin leikkaukset eivät koske ainoastaan järjestöjä, niiden
työntekijöitä ja vapaaehtoisia, vaan koko yhteiskuntaa. Hyvinvointia lisäävän
vapaaehtoistyön arvo on vuosittain Suomessa lähes 3,2 miljardia euroa
(Kansalaisareena 2023). Ne täydentävät julkisia palveluja ja tarjoavat tukea,
toimintaa sekä yhteisöllisyyttä. Vertaistuessa ja kriisiavussa järjestöleikkausten
seuraukset vaikuttavat avun pienenemiseen ja pahimmillaan niiden loppumiseen
kokonaan.
Matalankynnyksen avun vähennyttyä heikoimmassa asemassa olevat kärsivät
eniten. Kuntien ja hyvinvointialueiden tarve tuottaa aikaisemmin järjestöjen
tuottamia palveluita kasvaa ja paineistuu, joten myös valtion menot kasvavat.
Yhteiskunnallisesti voimme nähdä vaikutusta seuraavilla tavoin: yhteisöllisyys
sekä osallisuus heikkenee, kansalaistoiminta vähenee ja sosiaali- ja
terveydenhuollon palvelujen käyttö kasvaa. Lisäleikkausten seurauksena
ihmiset putoavat järjestöjen tarjoaman tuen ja avun ulkopuolelle ja
hyvinvointialueet kuormittuisivat lisää. Hyvinvointialueilla ei
hyvinvointialuejohtajien näkemyksen mukaan ole mahdollisuutta korvata
järjestöjen tuottamia palveluita omana toimintana, joten leikkausten myötä
lakkautuvat toiminnot poistuvat pysyvästi. Kriittinen tarkastelu osoittaa selkeästi
– järjestöt tekevät ennaltaehkäisevää ja jopa korjaavaa työtä, joka on säästänyt
pitkällä aikavälillä rahaa.
Järjestöleikkaukset vaikuttavat myös alueellisen eriarvoisuuden kasvamiseen
enteisestään, sillä pitkien välimatkojen pienillä paikkakunnilla järjestöt voivat olla
ainoa aktiivinen toimija. Ikäihmisten kohdalla kolmannen sektorin leikkaukset
vaikuttavat suoraan heidän hyvinvointiinsa, terveyteen ja arjessa pärjäämiseen.
Järjestöjen harrasteryhmät, vertaistuellinen toiminta sekä palvelut pitävät
ihmiset toimintakykyisinä ja vähentävät yksinäisyyden sekä ulkopuolisuuden
tunnetta. Istuvan hallituksen kaavailemat lisäleikkaukset eivät ole oikea
vaihtoehto, vaan oikea vaihtoehto on panostaa ennaltaehkäisevään työhön ja
järjestötoimintaan.
Carita Röpelinen, toiminnanjohtaja, Setlementti Toivola ry
Tytti Kumpulainen, järjestökeskuspäällikkö, Meri-Lapin järjestökeskus Silta
Marianne Anttila, järjestökoordinaattori, Meri-Lapin järjestökeskus Silta